Lapin lomaviikkoon tai kahteen on kuulunut kolmisenkymmentä kilometriä hiihtoa päivittäin vuosikymmenien ajan. Joskus keli on nihkeä toisinaan taas lentokeli. Välillä keli vaihtuu päivän aikana ja syntyy ongelmia voitelun kanssa. Luisteluhiihdossa voiteluongelmia on vähemmän ja parina viime vuonna olenkin nauttinut luistelusta suunnattomasti, mutta on sanottava että opettelu otti koville.Jerikseltä on matkaa kymmenen kilometriä kohta häämöttävälle Metsähallituksen Mäntyrovan taukotuvalle, jossa repusta kaivetaan lohivoileivät, kuksat täyteen teetä tai kuumaa mehua ja saatetaanpa paistaa nuotiolla peri suomalainen käristemakkarakin.
Lepohetken jälkeen kuivat hiihtohanskat repusta ja hiihdellään neljä kilometriä Pallakselle, josta onkin upea lasketella myötämaata useita kilometrejä seitsemän ja puolen kilometrin päässä olevalle Mustavaaran porokämppälle. Kämppä on turvekattoinen, pimeä ja pienen pieni. Siellä taas kevennetään reppua ja vaihdetaan kuulumisia muiden hiihtäjien kanssa. Kuukkelit hyörivät äänettömästi ja nappaavat leivän palasia kädeltä.
Vielä on matkaa kahdeksan kilometriä kaunismaisemaisen Sammaltunturin kuvetta takaisin Jerikselle. Ehkä taskun pohjalta löytyy pala suklaata ja rusinoita loppurutistusta varten. Aurinko punaa taivaanrantaa, sauna odottaa hiihtäjää rentouttaakseen lihakset taas uuteen eloon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti