Luova maisemavalokuvaus ja terapeuttinen valokuva

Tehtävä

Luova maisemavalokuvaus ja terapeuttinen valokuva 9.9.-4.11.2008 (30)
Porin työväenopisto
ohjaaja: valokuvaaja, FM Jyrki Toivanen

"Etsi sinulle tärkeä maisemavalokuva lapsuudestasi, nuoruudestasi tai aikuisuudestasi. Kirjoita, puhu, luo uusia kuvia, musiikkia tai muuta taidetta vanhan kuvan synnyttämistä ajatuksistasi, muistoistasi, tunteistasi! Mitä kuvassa esiintyvä maisema/paikka merkitsee sinulle nyt? Onko se muuttunut? Miten ja mihin suuntaan? Millaisia tunteita sama maisema/paikka herättää sinussa tänä päivänä?Mieti myös miten valitsemasi maisemakuva ja siinä näkyvä paikka liittyy maamme, alueen tai paikan historiaan. Millaisia ihmissuhdemuistoja valitsemasi kuva kenties sinussa herättää?"

Keimiöjärvi ja Keimiötunturi

Lappi merkitsee minulle sielun rauhaa ja fyysisen liikunnan riemua. Olen osa luontoa ja aistin puhtaan valkoisen lumen kimmeltävät kiteet auringon leikkiessä niillä. Tähän maisemaan kaipaan, jossa vain suksenliun ääni rikkoo hiljaisuuden.

Matkalla Pallakselle

Lapin lomaviikkoon tai kahteen on kuulunut kolmisenkymmentä kilometriä hiihtoa päivittäin vuosikymmenien ajan. Joskus keli on nihkeä toisinaan taas lentokeli. Välillä keli vaihtuu päivän aikana ja syntyy ongelmia voitelun kanssa. Luisteluhiihdossa voiteluongelmia on vähemmän ja parina viime vuonna olenkin nauttinut luistelusta suunnattomasti, mutta on sanottava että opettelu otti koville.

Jerikseltä on matkaa kymmenen kilometriä kohta häämöttävälle Metsähallituksen Mäntyrovan taukotuvalle, jossa repusta kaivetaan lohivoileivät, kuksat täyteen teetä tai kuumaa mehua ja saatetaanpa paistaa nuotiolla peri suomalainen käristemakkarakin.
Lepohetken jälkeen kuivat hiihtohanskat repusta ja hiihdellään neljä kilometriä Pallakselle, josta onkin upea lasketella myötämaata useita kilometrejä seitsemän ja puolen kilometrin päässä olevalle Mustavaaran porokämppälle. Kämppä on turvekattoinen, pimeä ja pienen pieni. Siellä taas kevennetään reppua ja vaihdetaan kuulumisia muiden hiihtäjien kanssa. Kuukkelit hyörivät äänettömästi ja nappaavat leivän palasia kädeltä.
Vielä on matkaa kahdeksan kilometriä kaunismaisemaisen Sammaltunturin kuvetta takaisin Jerikselle. Ehkä taskun pohjalta löytyy pala suklaata ja rusinoita loppurutistusta varten. Aurinko punaa taivaanrantaa, sauna odottaa hiihtäjää rentouttaakseen lihakset taas uuteen eloon.

Lumikieppi Sammaltunturilla

Tuulet muovaavat luonnon lumista maisemaa. Mieleni tekee kiepsahtaa kuusen juurelle ja suojautua lumikiepin kutsuvaan syleilyyn.

Näkymä Sammaltunturilta Pallakselle

Sielunmaisemani löytyy täältä. Näkymät joka suuntaan ovat huikaisevan kauniit, tuntureita, järven selkiä, metsiä, hiljaisuutta, avaruutta, mielen lepoa, luistelun iloa.

Maisema hiihtoladulta

Sulan tunturipuron syvä sinisyys hohtavien hankien keskellä pysähdyttää.

Särkijärven takaa häämöttävät Pallaksen huiput

Särkitunturin kupeesta otettu kuva Särkijävelle, joka takana on Jerisjärvi ja Jeris hotelli. Aurinkoisina päivinä sinne on mukava luistella järvenselkiä pitkin tai käydä iltalenkki lentokelillä auringon laskun aikaan, kun pakkanen ja tuuli on jäädyttänyt latu-uran liukkaaksi. Matkaa Jerikselle on kuusi ja puolikilometriä.

Loistavat ja hyvin hoidetut latuverkostot käsittävät satoja kilometrejä. Joka päivälle voi valita eri reitin sään, tuulen ja kelin mukaan. Koet olevasi tervetullut kaikkialle Lappiin ja tunnet, että sinusta välitetään.

Särkitunturin huipulta avautuu upea näköala ja hurja lasku sieltä saattaa liukkaalla kelillä saada housut tutisemaan. No huumorilla ja auraamalla sitä selviää mistä vain.

Maisema Kätkätunturilta

Tämä maisema riisuu minut aseista. Olen kaukana kaikesta ja niin lähellä taivasta. Annan tuulen hyväillä vaelluksen tuottaneen fyysisen ponnistelun merkit itsestäni. Olen päässyt perille.

Immeljärvi Sirkan kylässä Levitunturin kupeessa

Ruska kehystää kullalla Immeljärven, joka valmistautuu pian verhoutumaan jääpeitteeseen. Minua kiehtoo odotuksen tunne päästä kiitäen luistelemaan järven selkää. Muistot aiemmista kokemuksista palaavat voimakkaina ja koetun liikunnan riemukas tunne haluaa toistoja.

Kätkätunturille patikoimassa

Kätkätunturin patikointireitti on ehkä noin 15 kilometriä pitkä. Vaativuudessaan se on sauvakävelijän unelma. Hengitystä on hyvä välillä tasaannuttaa raskaissa nousuissa pysähtymällä ihailemaan silmänkantamattomiin ulottuvia kauniita maisemia, jotka ruskan aikaan kylpevät väriloistossaan.

Vuosikymmeniä sitten veljeni otti minut mukaansa näyttääkseen, millainen on Lappi ja mitä tarkoittaa tunturin valloitus. Olimme Ylläksellä ja nousimme Kesänkitunturille Pirunkurua lasikuitusuksilla, joiden voitelusta ja pidosta en ymmärtänyt mitään. Ensikaste Lapin lumovoimaan oli hirvittävän raskas ja pelottavakin tasamaan hiihtäjälle, matkalla opeteltiin vauhdin pysäyttäminen alamäessä eli turvallinen kaatuminen ja laskettulun aakkoset tavallisilla murtomaa suksilla. Suklaa patukalla minua vedettiin tai houkuteltiin metri metriltä ylöspäin ja niin vain Kesänkitunturi valloitettiin. Sen viikon aikana sain Lapin-kuumeen polttavan ja lakkaamatta mieli sinne palaa.

Olen kiitollinen veljelleni ja olen levittänyt Lapin-kuumetta ystäviini, nuoriin, lapsiin ja sukulaisiini tarjoamalla elämyksiä, joita itse olen saanut kokea.